Tuli sitten koettua kaksi ultraa samalla kertaa, nimittäin 132km ultrajuoksu ja 80km ultrakävely. Pustan reissusta ei todellakaan tullut suunnitelmieni mukainen juoksun suhteen. Loppuajan piti olla välillä 20-22h. Toteutuma oli 28,30h. Lento, hotelli ja auton vuokra asiat menivät suunnitellusti niistä ei enempää. Juoksu lähti vauhdikkaasti liikkeelle 25.6 klo 6.00. Maisemat vaihtivat alun hieman mäkisemmästä ja yhdestä pelto/metsä osuudesta tasaiseen ranta maisemaan. Kuuden tunnin kohdalla takana n.72km kaaduin asfaltissa olleeseen reilun viiden sentin töppyrään. Ilmalennon päätteeksi tulin alas maahan polvet edellä. Ihohan siinä polvien päältä meni rullalle ja pikaisen puhdistuksen jälkeen jatkoin juoksua (nilkassa ei tuntunut vielä mitään kipua). Juoksu jatkui ihan hyvin, ja pientä kolotusta polvissa toki oli mutta koitin ne unohtaa. 100km meni aikaan 8,58h eli olin aikataulua reilusti edellä (tavoite oli 9,30h). No mikäs siinä hölkätessä ja ajattelin että 132km ja 164km kohdalla pidän sitten pidemmät tankkaus tauot. Kun tuolta 132km pisteeltä lähtiessä koitin laittaa juoksuksi niin sepäs ei onnistunutkaan. Polvien sisällä jokin tuntui hölskyvän ja nilkassa olikin jonkinmoista särkyä. Aikaa oli kulunut starti hetkestä suunnilleen 12h. Mieliala synkkeni ja tässäkö tämä juoksu sitten oli. Tämä oli ensimmäinen "urheiluvamma". Siinä sitten katsekin kelloa ja päätin että kesken en tätä jätä kun näin kauaksi on kotoa tultu, perille tulen vaikkakin kävellen. Mtkaa vielä jäljellä maaliin Tihany nimiseen kylään 80km, melkein kaksi maraa. Siinä kävellessäni huomasin yhden juoksijan ja hän istui jossakin rappusilla ja oli huono vointisen näköinen. Kysyin että mikä on ja kaveri sanoi et mikään ei pysy vatsassa. Annoin vyölaukustani hänelle osmosalia ja seuraavalla huoltopisteellä sen hän sitten joi. Olo parani aika pian. Sanoin nyt jo tutuksi tulleelle Slovenian kaverille että tuletko kävely suraksi sillä aikaa meillä on runsaasti. Kilometrit kuluivat siinä kävellessä ja jutellessa, yö vaihtui aamuksi ja matka eteni hitaanlaisesti nilkuttaen. Jossakin vaiheessa havahduimme horroksesta että viimeinen kymppi oli jäljellä. 20 metriä ennen maalia pysähdyimme ja kättelimme toisiamme. Maaliin tulimme yhtä aikaa, olimmehan kävelleetkin yhdessä liki 80km. Siitä sitten ambulanssi lääkärin puheille ja hän puhdisti vielä haavat ja tutki nilkan. Siinä se ultrabalaton juoksu/kävely sitten oli. Kaikki Suomalaiset pääsivät maaliin ja yhtään keskeytystä ei tullut.  Juoksijoita starttasi (individual) matkaan n.205 ja maaliin pääsi 98. Sijoitukseni oli 48, kovan alkuvauhdin ansiosta. Harmittaa tietysti tuo kompurointi mutta oma oli moka. Vielä enemmän harmittaisi jos olisin keskeyttänyt. Tätä kirjoittaessa 5.7 nilkka edelleen kipeä. Tuo kuva otettu n.2km ennen maalia.