Ennen tuota Endurancen järjestämää Suomi juoksua treenasin pääasiassa mäkistä maastojuoksua n.80km viikossa. Toki mukaan mahtuu pari lähijärven kiertoakin. Mukana kolme kertaa viikossa kahvakuulailua ja pyöräilyäkin sisältyy viikkotreeneihin 100km. Sykemittarista luovuin alkutalvesta kun se rintaremmi on liian kulunut ja ilman sitä juoksin Kuopiossa sen kuusituntisen ja hyvin pärjäsi ilman sitä Perniössäkin. Hieronta oli sopivasti keskiviikkona ja Erja hoiti vanhat jumit taas pois. Hieman harmitti kun Tuijalle sattui työvuorot niin ikävästi että hänestä en huoltajaa saanut joten itse siitä oli selvittävä. Onneksi poikani oli "perheensä" kanssa käymässä lauantaina Muumi-maailmassa ja iltasella  Naantalista tullessa poikkesivat Perniön kautta ja juuri spoivasti. Ylltäys oli melkoinen kun Peetu (3v.) huusi nimeni "huoltosuoraa" juostessani ja kuinkas ollakkaan niin Henri vaan juomapulloja täyttämään ja siitä olikin iso apu sillä siinä olivat kaikki tarvitsemani juomasekoitukset loppumatkaa ajatellen., pois lukien ne neljä cokis mukia minkä yleisestä huollosta otin muutamalla viimeisellä kierroksella. Juoksu sujui tosi hyvin ja vieläpä pystyin kontrolloimaan takana kolmantena juoksevaa kaveria siten että ero oli lopussa 15min. luokkaaminun eduksi. JyrKu piti alusta asti sellaista vauhtia päällä että tuohon en pysty. No JyrKu juoksikin uuden reittienkan 7.37. Lisää vaan treeniä niin  luulen että Oxroad ultrankin pitäisi mennä kohtuullisen vauhdikkaasti.  Sain juostua ajakseni 8.23 ja uskon pystyväni vielä tuosta n. kymmenisen minuuttia nipistämään jos vaan kaikki natsaa kohdilleen. Voi olla että tuokin jää ikuisuusprjojektiksi siihen samaan laariin missä on se alle kolmen tunnin mara aikakin. Tsemppiä kaikille treeneihin!