Ensimmäiset kaksi tuntia meni juoksusuunnitelman mukaan ja olinkin kutakuinkin vuoden 2010 Sp:n vauhdissa. Mutta kun auringon nousun myötä lämpötilakin nousi yli 36 asteen niin sykkeet olivat juoksun aikana ylälukemissa eli minun kohdalla 187 niin tiesin että leikki loppuu lyhyeen. Megarassa (42,2km) olin aikaa kuluttanut melkein 4.30h ja kävellessä sykkeet tietysti tippuivat, mutta välittömästi kun pisti juoksuksi niin nousukiito alkoi taas. Sitten tuollla 61km kohdalla check pointin "virkailija" sanoi että minun juoksuni on ohi ja annappas numerolappu pois. Joopa, joo raatodösään siis sissään muiden kohtalo tovereiden kanssa. Tölkkitehtaan huoltopisteellä n:o 22 (80km) jäin pois dösän kyydistä ja siirryin Masan ja Tuijan seuraksi huoltoautoon Tuulaa huoltamaan. Siinä sit tunnit ja huoltopisteet vaihtuivat ja yhdessä kylässä sain vaatekaupasta itselleni puhtaan paidan ja shortsit (vaatekassi kun meni kuorma-auton kyydillä Spartaan jo aamulla). Sartaan saavuimme lauantai aamuna hieman ennen puoltaseisemää ja pienet unet otettuamme lähdimme katselemaan jokos kilpailun voittaja saapuisi patsaalle. Lauantai kului kisaa seuratessa ja lopulta kaksi Suomalaista sankaria tuli patsaalle ensin Sakari Haka ja jonkun ajan päästä Petri Perttilä.  Loppu kaneettina juoksureitistä sen verran että kun autolla sen ajoimme niin tuntuu käsittämättömältä miten sen pystyy juoksemaan. On aika kääntää katseet ensi vuoden suunnitelmiin ja koitoksiin. Tällä hetkellä ainoa "varma" ultrajuoksu on Oxroad Ultra 100 mailia 16.8.2013. Toki sitä ennen on muita lyhyempiä ( Suomi juoksu 100km?, Balaton 212?) nämä  on vielä vain "heittoja" eli joku pitkis pitää olla noilla tienoilla. Toi Balaton olis siinä mielessä ihan kiintoisa kun toi "pojat"50 sarja konkretisoituu juhannuksen tietämillä. Mutta hölkätään nyt tää syksy ja talvi ensin alta pois ja katsotaan jatkoa sitten tarkemmin joskus...